Kiusantekoa

Luin kirjan Harjunpää ja kuisantekijät, jonka kirjailijana on toiminut Matti Yrjänä Joensuu.

Hän on suomalainen kirjailija ja kuuluu Suomessa arvostetuimpien kirjailijoiden joukkoon. Joensuu on 62-vuotias ja hän on jäänyt hiljattain eläkkeelle. Joensuun ura koostuu 30 vuoden palveluksesta Helsingin poliisissa, väkivaltarikosyksikössä. Tämän pohjalta hän on alkanut kirjoittamaan rikosromaaneja, joka on nostanut hänen ammatikseen myös kirjailijuuden. Matti Yrjänä Joensuu on kirjoittanut yhteensä kaksitoista romaania ja niistä yksitoista ovat Harjunpää-sarjaa.

Timo Harjunpää on keski-ikäinen ja keskiluokkainen rikoskonstaapeli Helsingin väkivaltarikosyksikössä. Hänen työnkuvaansa kuuluu selvitellä erilaisia tapauksia häirinnöistä murhiin. Hän on omistautunut työllensä syvästi, kun kohdalle sattuu kiinnostava tapaus selvitettäväksi. Timolla on kaksi lasta, Pauliina ja Pipsa sekä vaimo Elisa. Timo jää usein ylitöihin jopa aamuyöhön asti, joka rasittaa perheen sisäisiä välejä, kun Timo ei ole koskaan paikalla. Timon maailmaan mennään kirjassa syvemmälle tasolle kuin vain työnmerkeissä (juuri niin tyypillistä poliisiromaaneille), jotta lukija voisi samaistua päähenkilöön.

Toinen merkittävä henkilö on Timon työpari Onerva Nykänen, joka on kaunis ja asenteellinen sekä Timoa nuorempi nainen. Onervan ajatuksiin ei kirjassa kajottu, mutta Timon mietteet Onervaa kohtaan lipsuvat välillä intiimimmälle puolelle kuin pelkän työkaverin suhteen...

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsingin alueelle, enimmäkseen Marjaniemeen, Pasilaan sekä Itäväylän eri kohdille. Miljöö oli kuvailtu hyvin; paikat olivat tunnistettavissa, joten tunnelmaan pääsi hyvin mukaan.

Kirja kertoo nuoresta pariskunnasta, Lehikoisista, jotka asuvat Helsingin Marjaniemessä. Jari Lehikoinen on menestyvä mies ATK-alalla ja omistaa firman Otaniemessä. Sanna on hänen kaunis vaimonsa, joka toimii vaatealan parissa. Jarin ja Sannan pihalle on työpäivän aikana ilmestynyt valtava hiilikasa, jonka Jarin väitetään tilanneen sinne. Seuraavana päivänä ilmestyy kymmenisen ikkunanpesijää heille tunnin välein ja väittävät, että Lehikoisen Jari on heidät tilannut, kun Sanna ja Jari ihmettelevät, mikä heidät sinne tuo. Jari päättää mennä Itäkeskuksen poliisiasemalle taas ilmoittamaan uusista kiusaamistapauksista. Timo Harjunpää tutkii heidän juttuaan ja yrittää saada selville, kuka kiusantekoa harrastaa ja miksi juuri Lehikoisille.

Dödö on luuserimainen ja pitää Jaria hänen elämänsä pilaajana annettuaan potkut hänelle. Antsu on muuten vain typerä ja seuraa Dödöä kuin johtajaa. Dödö ja Antsu ovat keksineet harrastuksen, jolla saavat menestyvän Lehikoisenkin elämän muuttuvan loisteliaasta helvetilliseksi piinaukseksi. Kiusanteon piti olla vain pilaa, mutta lopulta se päättyykin verijälkiin, kun juttu ratkeaa.

Mielestäni kirjaa oli mielenkiintoista lukea, sillä tunnen itse ”Lehikoiset”: He ovat isovanhempani. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka paljon todellisuutta muokataan, kun se laitetaan kansiin. Asuinpaikat ja henkilöllisyydet oltiin muutettu tunnistettamattomiksi. Pappani ja mummoni olivat aivan eriluontoisia kuin mitä he todellisuudessa ovat. Kirjaan oltiin lisätty draamaa suhteilla sekä traagisilla tapahtumilla. Samoja asioita suoraan tosielämästä oltiin tietysti myös otettu, nimittäin kiusaajien kepposet. Oikeassakin elämässä kiusaajat olivat mm. tilannut Pappani nimellä kaikenlaisia työmiehiä heidän kotiinsa, levitelleet Mummoni puhelinnumeroa vihjein ”hyvä huora” sekä laitettu lehteen ilmoituksia heidän nimellään. Myös syy kiusanteon aloittamiseen oli totta.

Harjunpää ja kiusantekijät on kahdeksas Harjunpää -sarjan teoksista. Se on tyypillinen poliisiromaani useiden tyyliin kuuluvien piirteiden vuoksi: tapausta tutkii poliisi, eikä esim. yksityisetsivä ja poliisiin keskitytään henkilökohtaisesti.

Teos on valmistunut vuonna 1986. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, joka valmistui vuonna 1993.