Allegorinen Alligaattori

Kävimme  kurssiryhmämme kanssa katsomassa kenraaliharjoituksen näytelmästä Vihan veli. Näytelmän on voinut käydä katsomassa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 6.4.2011 lähtien. Näytelmä on kauhufantasia ja tarkoitettu yli 13-vuotiaille. Vihan veli kertoo nimensä mukaisesti vihasta - nimittäin koulukiusaamisesta. Poliisi (Wanda Dubiel) ottaa tehtäväkseen suojella koulua, jossa avunpyyntöä näytetään eikä koulun rehtoria (Jukka Puotila) näytä asia kiinnostavan. Poliisi on itsekin nuoruudessaan käynyt kyseistä koulua ja muistaa hyvinkin kuinka inhottava ihminen rehtori on: rehtori oli myös aikoinaan kiusannut ja syrjinyt häntä. Koulupoliisin ottama haaste ei olekaan niin helppo nakki, kuten olisi voinut luulla. Koulussa kiusaajat sekä kiusattavat eivät myönnä mitään ja lisäksi pelkkä kiusaaminen ei enää kiusaajille riitä, sillä kiusaaminen hengiltä tuntuisi paljon tyydyttävämmältä ajatukselta. Uhkausviestejä ja varoituksia ilmestyy koulun seinille öisin. Mukaan tulee salamystinen henkilö, Alligaattori, joka liittää elämän loppumisen näytelmän juoneen. 

Näyttelijöistä jäi päälimmäisenä mieleen Hulluseepra, jota esitti Anna Paavilainen. Hulluseepra oli kovapintainen ja rohkea tyttö - välillä myös vähän liian menevä. Hulluseepran paha olo hänen sisällään kantautui ulos uhkarohkeuden myötä. Isopäätä esittänyt Emilia Sinisalo oli säälittävä raukka -  kunnes myös hänen todellinen luonteensa tuli esille. Tämä jäi yllättävänä mieleen. Myöskin Jussi Nikkilän esittämä roolihahmo Oravantappajana jäi mieleeni hänestä kimpoavan silkan hulluuden takia. Oravantappajalle oli sysätty ehkäpä ahdistavimmat sanat koko näytelmästä. Vähiten mieleeni näyttelijöistä ja rooleista jäi Nina Kaipainen. Muita näyttelijöitä näytelmässä olivat Eero Ritala, Wanda Dubiel, Jukka Puotila, Tuomas Kiiliäinen ja Samuli Niittymäki.

Näytelmän ohjauksesta vastaa Heidi Räsänen ja Tanja Heinänen ja ohjaus toimi suurimmaksi osakseen hyvin.  Lavastuksesta vastaa Pekka Korpiniitty ja lavastus on simppeli sekä toimiva. Pukujen suunnittelu on Tarja Simosen käden jälkeä, joka loi kyllä ihmetystä mutta myöskin hauskuutta. Musiikki- ja äänisuunnittelu toimi ja toisaalta ei. Muusiikkisuunnittelu ei ihan ollut mieleistä joka kohtauksessa, koska toisto meni liiaksi. Tästä vastaa Tuomas Fränti. Valosuunnittelusta vastaa Tarja Ervasti ja Saija Nojonen, joiden työnjälki oli hyvää. Esityksessä oli käytetty myös videomateriaalia, joka oli modernia ja korosti hyvin kohtausten tunnelmaa.Videosuunnittelusta vastaa Mari Keski-Korsu. Tanssikohtaukset olivat armeijatyyppistä marssimista sekä hyppelyä suuntaan ja toiseen. Koreografina toimii Reetta-Kaisa Iles.

Näytelmässä haluttiin puuttua puhumattomaan aiheeseen ja tuoda koulukiusaamisen molempien puolien - kiusaajan sekä uhrin - pahanolontuntemukset kaikkien nähtäväksi. Näytelmä on hyvin luokiteltu: kauhufantasia on hyvä luonnehdinta Vihan veljelle. Siinä näytettiin, miten vihaaminen voi äärimmäisyyksissään saada aikaansa. Esityksessä oli paljon allegoriaa sekä piinaavuus kaksista kasvoista lisäsi vapinaa sormiin. 

Näytelmä herätti henkiin ajatuksen siitä, että mistä tiedämme millaisia toiset ihmiset ovatkaan ja millaisiin tekoihin myös omat "kaverit" oikein pystyvät. Vihan veli oli kerta kaikkiaan onnistunut  sekä opettavainen näytelmä. Kiusaaja voi olla kuka vaan, jopa vieressäsi istuva henkilö, jonka vuoksi: "Muista aina elämässä, monta vaaraa ompi eessä. Siksi valpas aina mieli, se on turva verraton".

(Vihan veli -näyttelijät)